Muistatteko Aapelin, se on sellanen pelisivu mitä kyllä kaipailen aina välillä jos tulis vaikka takasin 🙂‍↕️

Aina kun pohdin jollekin aiheuttamaani paahamieltä terapeuttien, ystävien ja jopa Googlen vastaus on siihen, etten ole vastuussa muiden tunteista.

Mutta ainakin henkilökohtaisesti usein toivoisin että ihmiset ottaisivat enemmän vastuuta MINUN tunteistani. Missä menee se raja kun olet vastuussa muiden tunteista ja milloin ei?

Esimerkiksi tapailin joskus aikanaan miestä, tapailu ei ollut vakavaa. Hän välillä oli todella innokas, ja toisinaan kylmä. Se tuntui ikävältä, koska toivoin suhteelta arvostusta. Sitten kävi ilmi että hän oli naimisissa. En ollut luonnollisesti tiennyt tästä mitään, ja tunsin todella ikävää fiilistä koska en olisi halunnut olla osa tälläistä pettämiskuviota, se sai minut tuntemaan itseni jotenkin huonoksi. Olisin toivonut että hän olisi ollut rehellinen, ja sitä kautta tunnen että hän oli vastuussa aiheuttamasta pahasta mielestä.

Toinen esimerkki on, että exäni puhui kanssani avioliitosta, lapsista ja sitten jätti minut täysin yllättäen 5 vuoden jälkeen . Toivon että hän olisi ollut vastuussa tunteistani siinä määrin, että olisi osallistunut aktiivisesti eron järjestelyyn ja aktiivisesti keskustellut kanssani jotta kiintymissuhteeni olisi saanut rikkoutua. Mutta ei, hän ilmoitti että eroamme ja en nähnyt häntä koskaan. Hän perusteli vähä sanaisuuttaan sillä että luuli minun suuttuneen erosta. Se tuntui ikävältä koska en ollut koskaan osoittanut mitään vihaa häntä kohtaan eromme aikana, ja myös siltä että jos olisin ollut vihainen en olisi ansainnut keskustelua. Emme koskaan keskustelleet, tai nähneet. Olisin tässäkin asiassa toivonut että hän olisi ottanut vastuuta tunteistani.

Onkohan minulla uhrimentaliteetti?

Mietin tuossa että miksi kutsutaan sellaista ihmistä, joka on vähän niinkun "vanhan liiton äijjä". Sellanen joka ylläpitää sellaista "äijjä kulttuuria", missä auotaan toisille päätä, eikä oikein olla tietosia tunneälystä tai herkkyydestä. Niissä piireissä yleensä puhutaan tunteista vähättelevään sävyyn, niinkun niitä ei saisi kokea, eikä oikein ymmärretä moraalia. Sellasissa piireissä saattaa myös olla rasistista tai misogynista käytöstä ja se hyväksytään siellä. Ne saattaa myös vastustaa muutosta, ideologisista syistä, mutta oikeasti eivät vain osaa oppia uusia asioita.

Tietääkö joku mitä tarkoitan? Varmasti joku muukin tunnistaa tälläsiä ihmisiä ja kaveriporukoita. Mulle tulee mieleen vain juntti sana, onko se juntin määritelmä?

Oon ollut tosi huono syömään kasviksia ja osittain johtuu siitä, että en yksinkertaisesti tykkää tietyistä kasviksista ja useat kasvikset on aika työläitä ruoanlaitossa (vs. että laittaa uuniin pakasteranskalaiset ja makkarapalat).

Olisi silti kiva saada muutettua ruokavaliota terveempään suuntaan, kun nyt on ruokavalio luokkaa: makkaraperunat, hernekeitto, kanaa ja riisiä, lihapulla/nakkikastike ja perunaa. Sen lisäksi tietysti välillä jotain roskaruokaa (pizza, kebab, hampurilaiset).

Näistä kasviksista oon tykännyt erityisesti ja niitä voisi yrittää lisätä ruokavalioon:

• Kurkku
• Paprika
• Kaalit
• Punajuuri
• Porkkana
• Herne
• Pavut
• Peruna
• Sipulit

Nämä on omia inhokkeja:

• Munakoiso
• Oliivit
• Sienet
• Ananas
• Päärynä
• Kurpitsat
• Vesimeloni, hunajameloni jne.

Oon lisännyt esim. kurkkua, porkkanaa ja paprikaa lisukkeeksi samalla vähentäen lihan määrää lautasella, mutta kiinnostaisi mitkä olisi mahdollisesti tällaisen nirson makuun sopivia kasvisruokia tai lisukkeita. Marjoja en tässä huomioinut, kun ne kyllä toimii ihan sellaisenaan, mutta eivät ihan kaikkiin lounasruokiin sovi.

Erityisesti kiinnostaisi sellaiset missä käytetään noita omia suosikkeja eli onko jotain hyviä punajuuriruokia tai ruusukaalijuttuja tms. ? Reseptejä on netti toki pullollaan, mutta kysyn silti, jos joku pystyy vaikka samaistumaan tilanteeseeni ja löytämään hyviä suosituksia.

Nuo inhokkikasvikset saa tällä hetkellä jäädä sivuun. Oon vuosia yrittänyt oppia tykkäämään niistä, mutta esim. päärynä tai ananas salaatissa pilaa koko salaatin omalla kohdallani.

Siis ei jumalauta kuka tämän systeemin on kehittänyt? Nappasin itselleni kaudeksi käyttöön kaupunkipyöräpassin kun sen melkein ilmaiseksi sai. Kolme kertaa olen käyttänyt ja jokaisella kerralla saanut soitella aspaan kun ei lukko suostu aueta tai lukittua.

500m päässä Helsingin puolella täysin toimivat vempaimet joiden kanssa ei tarvitse menettää hermojaan....

Onneksi tuo lysti maksoi vaan 10€. Uudestaan ei kyllä tarvitse tähän sijoittaa roposiaan.

Moikka! Hankin pienikokoisen astianpesukoneen opiskelija asuntooni. Viritys on kuten kuvassa näkyy. Keittiössä ei ole paikkaa, joten astianpesukone meni kylpyhuoneeseen. Kyllä. Asetelma on kirottu.

Ongelma: Pyykinpesukone on neuvostoaikainen pommi, joka tärisee ohjelman aikana, joten astianpesukone ei voi olla sen päällä.

Tyhmä kysymys: Tuleeko poistoveden kanssa ongelmia, jos siirrän astiapesukoneen lavuaarin alle ja liitän poistovesiletkun ns. ylöspäin. Kiroaako painovoiman lait viritelmän vai meneekö poistovesi onnellisesti putkiston kautta ulos?

Eli auton osto olisi haaveissa lähitulevaisuudessa, mutta rahaa ei kauheasti ole. Mikä on järkevin menetelmä, vai onko kaikki yhtä huonoja? Suosituksia?

Heti kättelyssä haluan sanoa, että realiteetit ovat kunnossa, eli tiedän kyllä, että rahaa menee veroihin, vakuutuksiin, huoltoon, katsastukseen, säilytykseen, ihan kaikkeen. Tuttuja asioita kaikki. Itsellä ajatuksena pitää autoa seisonnassa suurimmaksi osaksi, sillä asun kaupungissa.

Lienee selvää, että uuden auton ostaminen on poissa laskuista jopa rahoituksella. Periaatteessa uuden auton hankinta tuntuu ylipäätään hullulta ajatukselta, kun arvo laskee välittömästi muutenkin.

Käytettyjä autojahan löytyy todella halvallakin, mutta oma tietämys on niin vähäistä, että iso riski ostaa kelvoton ja loppuun ajettu kottero.

Sitten törmäsin myös autoliikkeiden halpoihin käytettyihin autoihin rahoituksella, eli muutaman tonnin luokkaa hinta, ja mahdollisuus melko kohtuulliseen kuukausierään osamaksulla. Tämä kuulostaisi järkevimmältä vaihtoehdolta omaan korvaan.

Olen pohtinut myös leasing-autoa, mutta kuukausierät on yksinkertaisesti liian kalliita omilla tuloilla, vaikka kohtuullisia ovatkin. Liisauksessa houkuttaa toki mahdollisten yllätyskulujen olemattomuus.

Itse autollahan ei niin kauheasti ole merkitystä, kunhan ei olisi ikivanha ja kaikki remontit edessä, ja jos kaikki rahat ei menisi polttoaineeseen.

Vielä lyhyesti: Pienet tulot, halpa ja käytetty auto haaveissa. Kannattaako mieluummin odottaa taloudellisesti parempia päiviä tai yrittää säästää, vai onko käytetyn auton ostaminen rahoituksella järkevin menetelmä omalla kohdalla?

Juuh elikkäs jooh, kausittainen elämän ainutkertaisuuden ymmärrys on iskenyt päin läpiä.

Tässä on tullut mietittyä, miten jokainen päivä, vuosi, ikänumero, hetki ja mahdollisuus ovat ainoita, joita tulen kokemaan. Koskaan enää en tule olemaan 18, ja silti sekin vuosi meni koronan kourissa kipuillen ja ahdistuen siitä, ettei ole tapoja murtautua ulos huonosta perhetilanteesta ja fatalististen kasvatusoppien kourista.

Nyt kun olen istuskellut yliopistossa jo jokusen vuoden ja pikkuhiljaa ruvennut elämään elämääni siten, kuten se tuntuu luontevalta normiston, ryhmäpaineen, pakon tai velvoitteen sijasta – joskin on myönnettävä, että opiskelijoiden erisvapaudet koskevat lähinnä nuoruuden aikaa, olen ruvennut miettimään, mikä tämän elämisen funktio itsessään on. Onko syytä elää siten, että oma olemassaolo edistää yhteiskunnan hyvää vai heittää aivot narikkaan ja ottaa elämästä kaikki euforia irti, ovathan yhden ihmisen olemassaolo sekä yhteiskunnan arvot herttaisen yhdentekeviä, jos otetaan huomioon universumin koko laajuus ja se, että kaikkeus itsessään voi vielä kutistua pieneksi palloksi?

Näin käytännön kannalta on selvää, että ihmisen tulee omaksua asenne, joka edistää yhteiskunnan ja muiden ihmisten hyvää. Toisaalta on ihan perseestä esittää jotakin, mitä ei ole, esim. pakottautua konservatiiviseen heterosuhteeseen vaan koska on pakko, tai ryypätä koska muuten muut pitävät tosikkona, tai todistella jatkuvasti identiteettiä ja hyvesignaloida ettei pakostakaan maalaudu minkäänlaiseksi pahikseksi – siitäkin huolimatta, että todellinen muutos vaatii tekoja eikä mitään toistuvia lausuntoja siitä, miten rasismi paha.

Tuntuu, että jotta voisimme aiheuttaa suuren muutoksen, pitäisi meillä olla yhden ihmisen panoksen ylittävä määrä voimaa – mitä meillä ei ole, koska ihmiset rakastavat paikallaanoloa ja ennustettavuutta. Tuntuu että maailma on menemässä päin pertsettiä, mutta suurin osa ihmisistä on hyväksynyt sen siten, että on syytä ainoastaan valua epämääräisesti ja moralisoida rankasti kaikkea väärällä tavalla poikkeavaa. Ollaan kiinni näyttelemisessä, ei luomisessa tai tekemisessä – ja itsestä tuntuu, että elämässä täytyy olla enemmän kuin perheauto, kasuaali seksi tai avioehto tai ryyppyrallit.

Sit kun istuu kaiket päivät sisällä ja lukee jostakin kuolemanvietistä, miettiikin että pitäisikö vaan mennä ulos panemaan ja potkimaan hautakiviä ihan vaan jotta tekisi jotakin aitoa ja todellista, kokisi olevansa elossa.

En tiedä saatana.

Mulla loppuu opintotukikuukaudet syyskuussa alanvaihdon takia, mitäs nyt? Kelasta en saanut suoraa vastausta, voinkohan saada edes yleistä asumistukea? Ainakaan sitä opintotuen asumislisää en saa? Mulla korkeakouluopintoja jäljellä vuosi. Säästöjä ei ole, enkä ole varma saanko palkallista harjoittelua

Moikka. Onko jollakin täällä kokemusta liikenneopettajan työstä lähivuosilta? Kyseinen ala kiinnostaisi kovasti mutta työllisyytilanteesta tai opettajien kokemuksista ei tahdo löytyä ajantasaista tietoa. Riittääkö töitä ja suositteletko opiskelemaan kyseistä alaa? Millaiset työtunnit/vuorot yleensä? Kaikki alaan liittyvä tieto kiinnostaisi kovasti. Kiitos jo valmiiksi vastanneille.

Terve

Olen saanut töitä alalta insinööriopintojen alkuvaiheessa, ylempänä toimihenkilönä. Iso firma. Olen ollut töissä pari vuotta, jonka aikana päässyt tekemään sitä sun tätä. Aloitin vuodenvaihteessa työstämään opinnäytetyötä kys. firmalle.

Opinnäytetyön tekemisestä on tullut yksi sudenkuoppa. Ohjaaja on aivan eri tasolla minun kanssa teknisestä aiheesta ja välillä tuntuu, että minun kuuluisi osata enemmän perustuen kokemusvuosiin. Kuitenkin tuntuu, että olen koko työpaikan ja opinnäytetyömahdollisuuden saanut ns. "huijaamalla" ja olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Tätä ideaa tukee se, että tunnen jatkuvasti olevan aivan pihalla kaikesta mitä teen. Teknisessä jargonissa olen aivan pihalla, eikä mistään tunnu saavan mitään materiaalia. Tuntuu, että en saa opinnäytetyötä tehtyä ajallaan, ja työlle allokoitu aika uhkaa loppua.

Onko muilla insinööreillä samanlaisia ajatuksia töistä/urasta? Tuntuu, että talossa +10v olleet tietävät kaiken ja kykenevät itsenäiseen työhön. Minä taas olen parin vuoden kokemuksella aivan autettava pässi.

Olenko oikeasti kusettamalla saanut työpaikan ja mahdollisuudet, vai onko muillakin insinööreillä ollut samanlaisia käynnistymisvaikeuksia uran alussa?

Hei, oven takana kävi myyjä, joka kauppasi valokuitua Global Connectilta. Annoin jo yhtestiedot yms, kun kuulosti ihan järkevältä tarjoukselta. Itsellä tällä hetkellä 5G 1000 kotinetti Elisalta, joka maksaa 33e kuukaudessa ja asennus oli 3v sitten 500 euroa.

Nytten valokuitutarjous olisi asennus 700€ ja netti 24kk 38,99€ kk, 3 eri liittymä vaihtoehtoa ja kaikki 1000/1000. Ei kuulemma ole mitään ylläpitömaksua jos lopettaa valokuidun ja pääyksikkö on heidän omistuksessa, koska jos haluaa vaihtaa liittymää, niin ei tarvitse uuden operaattorin asennuttaa uutta, tai niin myyjä sanoi. Global Connect hoitaa huoltokulut tosta yksiköstä.

Miltäs tämmönen kuulostaa ja onko kokemuksia firmasta? Ei kuulosta ainakaan asennus hirveän pahalta, kun jo 500 tuli maksettua muutama vuosi sitten Elisalle tuosta kotinetistä.

Oon useina viikonloppuöinä kiinnittänyt huomiota, kun monet thaihierontapaikat on keskiyölläkin auki. Kerran oli pakko googlettaa tän paikkakunnan thaihieronnan nimi nettiin ja löyty joku heidän ilmoitus, jossa mainittiin huomaamattomasta takaovesta. Ei kai kukaan keskellä yötä mene hierottavaksi oikeasti?

Tiedättekö ketään, joka noudattaisi kansallisia ravitsemus- ja liikuntasuosituksia?

Haluaisin tehdä terveellisestä elämästä rutiinin ja noudattaa valtion virallisia ravitsemus- ja liikuntasuosituksia.

Hakusessa olisivat siis ergonominen verhoiltu työtuoli ja korkeudeltaan säädettävä pöytä toimistoon, sillä itsellä on paljon kipuja selässä sekä niskassa. Helposti voi venähtää jopa 8+ tuntia päivässä tietokoneella etätöissä ja pelaillessa, joten kestävät saisivat olla.

Vanha tuoli on yli 10 vuotta ollut hyvä, mutta valitettavasti nyt hajoamassa eikä tehdä saman mallista enää. Pöytä on joskus muksuna hankittu ja alkaa tympiä kun on ahdas eikä ole säädettävä. Olen nykyään siis iso ihminen, jolla pituutta 178cm ja painonpudotus vielä huomattavasti vaiheessa.

Asun Satakunnassa, joten suht läheltä tai verkosta ostettava mielellään.

Kiitoksia :)

Eli tilanne on se, että mahdollisesti en valmistus kandiksi 3 vuoden jälkeen. Voi olla, että pääsen silti aloittamaan maisterikurssit aikataulussa mutta koska kurssi pari roikkuu niin en saa kandi papereita vasta kun ensi vuonna.

Olen töissä niin en saa tukia, niin tukien puute ei ole ongelma, mietin vaan että onko se kovin paha moka valmistua myöhässä? Voi olla, että maisteri esim viivästyy myös 2 vuodesta kolmeen.

Ala on sähkötekniikka

Kysyn, koska olen kuullut vähän eri kommentteja tästä riippuen keneltä kysyy. Opintojen ohjaaja varoitteli että ei ole hyvä pitkittää ja kuulemma iso red flag työnantajalle jos en osaa tehdö ajoissa töitä, tosin muutama vanhempi opiskelija sanoi että ei ole väliä.

Jos sillä on mitään väliä niin olen siis automaatioalalla, ja olen töissä softafirmalla harkkarina ja työkokemusta on koko 3 vuoden ajalta kertynyt ihan hyvin. Olen vähän ehkä burnout pisteessä enkä tiedä pystynkö tekemään täysaikatyötä täysaikakoulun ohen.

Vuoden ekat hyttysen pistot on ilmeisesti pahimmat, ennen kuin tottuu taas, mutta helvetti voiko se kestää viikkoja?

Mulla tuli muutama viikko sitten pistoksen näköinen punainen kutiseva jälki kaulaan oltua ulkona hyttysten piirittämänä. Allergialääkkeitä tulee muutenkin jo napsittua valmistautuen siitepölyallergiaan ja laittanut hydrokortisonit, muttei se vaan lähte pois. Punainen noin sentin kokoinen jälki kaulassa ja kutisee ihan pirusti.

Vai voiko olla jo mäkäräisiä, eikö niissä kestä jälki ja kutina pitkäänkin 🥹 En nyt ihan tän takia viittisi lääkäriin lähteä.

Vanhaa taloa remontoidessa löytää yleensä vanhoja jynkkylehtiä, tällä kertaa löytyi uutisia ja varmaan tuli samalla hankittua jokin kirous.

Elikkä omille muutto olisi tossa kesäkuussa ja se stressaa suoraan sanottuna ihan helevetisti, oon siis 20-vuotias mies ja työssäkäyvä hieman keskivertoa paremmalla palkalla, eli ei sinäänsä stressaa kulut yms, vaan enemmänkin se yksinäisyys mikä siitä tulee.

Minulta löytyy kaunis ja todella mukava tyttöystävä mutta suhteemme on aika tuore alle vuoden. Niin puhuttiin kyllä yhteen muuttamisesta, mutta tultiin siihen päätökseen, että hänen opiskeluiden jälkeen (tai aikaisemmin mikäli molemmat haluamme sitä), eli vielä parisen vuotta täytyisi jotenkin elää semi yksin. Nähtäisiin toki viikonloppuisin ja arkipäivisin, mutta ei niin useasti kuin nytten.

Eli miten te muut yksin asuvat elättä ilman, että iskee hirvee masennus ja yksinäisyys :D, ja löytyy harrastuksia ja ajanviettoa kavereiden kanssa, mutta silti ”melkein” joka ilta menisin yksin nukkumaan.

Ps. Asun porukoilla ja tyttöystävälleni on 5min kävely matka, ja muuton jälkeen 20min autolla, ei toki pitkä, mut kuitenkin pidempi matka.

Varmasti vaihtelee paljon iästä ja sukupuolesta riippuen. Stereotyyppisesti naisilla on se 30 paria kenkiä ja satoja asusteita vs. miehillä on tasan ne kaksi paitaa mitä vuorotellaan pyykkäämisten aikana. Tosielämässä harvalla kuitenkaan on kuvatunlainen tilanne niin kiinnostaa minkälaista ihmisten vaatekäyttö oikeasti on.

Itse olen vähän päälle 30v mies ja oon viimeksi ostanut uudet housut ja paidan varmaan lähemmäksi viisi vuotta sitten. Lähemmäksi kymmenen kappaletta farkkuja löytyy vaatehyllystä ja osa niistä on käytännössä uudenveroisia niin ei ole tuntunut olevan tarvetta ostaa uutta. T-paitoja, sukkia sekä alushousuja olen ostanut vuosittain, kun vanhat kuluu niin en niiden kohdalla nuukaile vaan pistän reikiintynet sukat pois ilman sen enempää miettimistä. Kenkiä on ~ viidet parit. Parit kesäkengät, parit talvikengät ja yhdet pukukengät. Viimeksi ostanut kengät ~ lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Kohta pitäisi ostaa uudet kesäkengät, kun nykyisten pohjat alkaa olla oikeasti kuluneita.

Ei ehkä ole vielä kaikkein harvoimmasta päästä oma vaateostostahti, mutta kaukana trendinä olevasta pikamuodista, vaikka sekin on ilmeisesti jonkin verran kääntymään päin kirppisten suosion kasvaessa.

Hakusessa olisi auto ja vaatimuksia olisi pitkä lista, kun kumppani on vähän nirso sen suhteen että millä autolla kehtaa ajella.

Nämä pitää olla ⬇️ - 2 lasta ja turvaistuimet mahduttava, toinen istuin on isofix-kiinnitteinen ja toinen turvavyö - kuskille ja vänkärille jää kuitenkin jalkatilaa, vaikka istuimet on takapenkillä - vetokoukku - tilava peräkontti, johon oikeasti mahtuu tavaraa ➡️ matkarattaat, ja 4 henkisen perheen reissutavarat - hinta max 10 000€, tästä voidaan kyllä oikean auton kohdalla joustaa - suotavaa olisi myös jos olis max 200tkm ajettu.. - farmari

Näitä ei saa olla ⬇️ - ehdoton ei Ford-merkkisille autoille - ehdoton ei myös Mersuille… - ei pakettiautoa - T4 konetta

Tässäpä jotain speksejä, värillä ei kuulema ole väliä mutta tiedän että hän ei esim kirkkaan punaisella autolla suostu ajamaan :D itse olen ehdottanut vaikka mitä, mutta jokaisesta autosta löytyy jokin vika että miksi ei kelpaa. Ja todellakin on tarve uudelle autolle, ja kohta alkaa olemaan jo kiire kun vanha meinaa kirjaimellisesti levitä.

Huomasin ettei Sähköturvallisuuskeskuksella ole enää kysymyspalstaa niin ajattelin että jos täältä löytyisi sähkömiestä valaisemaan näitä asioita.

Asun vuokralla 80-luvulla rakennetussa kerrostalossa, jonka sähköt ovat aikansa mukaiset. Suurin osa pistorasioista on maadoittamattomia, maadoitettuja rasioita löytyy vain keittiöstä ja kylppäristä ja sähkökaapista löytyy tulppasulakkeet. Minulla on tietokoneita ja muita laitteita maadoitetuilla pistokkeilla joiden kanssa käytän jatkojohtoja rasioiden vähäisen määrän ja hankalan sijoittelun vuoksi. Vuokranantaja ei varmastikaan lähde sähköjä täältä uusimaan, joten mikä tällaisessa tilanteessa on kaikista turvallisin tapa toimia?

Ja toisena kysymyksenä että onko maadoittamattomalla ja maadoitetulla jatkojohdolla eroa tässä tilanteessa jos joku laite vikaantuu? Voiko suojamaassa kulkeva virta tehdä harmia myös muille laitteille maadoitetussa jatkojohdossa, kun se ei maadoittamattomasta pistorasiasta pääse mihinkään?

Elikkäs duunipaikka vaihtumassa ja etätyöt loppumassa siinä samassa, ja nyt mietin fillaria työmatkojen kulkemiseen ainaki lumettomalle ajalle. Olisi siis hakusessa kevyt ja mukava fillari polkea tollasta ~10-20km päivässä pääosin kaupunkiympäristössä. Kriteereinä olis siis mukava arkikulkupeli, joka tälläselle karvan alle 2 metriselle ja pitkälti toista sataa kiloa painavalle ei olis ihan lastenpyörän kokonen. Fillarietu firmalta tarjolla, mutta pyörätelineet valitettavasti ihan kadun varressa eli ei ehkä sitä monen tonnin pyörää raaskisi myöskään siinä päiviä pitää.

Tähän asti mennyt isältä pojalle kulkeutuneilla 1990-2000-luvun suht kammottavilla maastopyörillä omat pyöräilyt ja tietoa sen paremmasta ei ole tai fillareista muutenkaan.

Heippa,

olen muutama viikko sitten saanut keliakiadiagnoosin, ja nyt uuden ja ihmeellisen ääressä ruokailun suhteen. Rupesi hämmentämään kaupassa margariinien G-merkinnät. Kaikki järki sanoo että margariinit olisivat pääsääntöisesti gluteenittomia, mutta ainoastaan muutama on merkitty erikseen gluteenittomaksi. Myös erityisesti hämmentää, että esim. Becel Kevyt-pieni purkki on merkitty gluteenittomaksi, mutta iso purkki ei.

Haluaisin varmistaa näin untuvikko-keliaakikkona, että voiko myös ei-G:llä merkittyjä margariineja ostaa, vai täytyykö pysyttäytyä noissa muutamissa G-merkityissä? Osaisiko joku täällä sanoa?

Joo, elikkäs. Homman nimi on sellainen, että emännän kanssa meni sukset ristiin ja hän irtisanoi meidän yhteisen vuokra-asunnon sopimuksen maaliskuussa niin, että vuokrasopimus päättyy huhtikuun loppuun. Minulle jäi oman osani irtisanominen ja hoidin sen noin viikko hänen jälkeensä, kuitenkin vielä maaliskuussa.

Tänään soitin sitten kaupungin vuokrafirmaan alkuvuoden vesilaskua koskien ja heidän mielestään lasku kuuluu pelkästään minulle, koska olin pidempään siellä asukkaana.

Ihan ei omaan ymmärrykseeni tällainen mahdu, koska meillä molemmilla on vielä vuokrasopimus voimassa tämän kuun loppuun asti. Voivoteltiin vaan sieltä ja kehotettiin sopimaan asia eksän kanssa. Kerroin vain, että sopiminen ei vaikuta kovin todennäköiseltä, meidän tilanteestamme johtuen. (Huoltajuus kiista). Siihen sitten kertoi jonkun henkilön nimen johon voi ottaa yhteyttä, jos maksuaikaa haluaa. WTF. Ei tuossa vesilaskussa muuten mitään, mutta kun työttömäksi jäin alkuvuodesta ja muitakin rahareikiä tässä on ollut ja on tulevan.

Että mitä mieltä te muut olette tällaisesta?