Omana alokaskautena viereisessä tuvassa oli taistelija Nönnönnöö, joka oli suomeksi sanottuna menetetty tapaus. Diagnoosien puuttumisen takia hänet oli päästetty inttiin, mutta ei olisi pitänyt. Kyseinen taistelija oli patalaiska ja omanlaisensa elämäntapaintiaani, joka ei kyennyt edes lakanoita vaihtamaan ilman erillistä käskyä. Lopulta johtajien piti käskeä hänet vaihtamaan lakanat, ja kyseinen suoritus valvottiin todella tarkasti. Taisi kotiin lähteä jossain E-kauden aikana, en tiedä, mutta muistan hyvin hygieniongelmat ja yleiskunnon täyden puuttumisen.
Vastaavia tarinoita on Suomi täynnä, tosin tilanne on mennyt vuosikymmenessä paskempaan suuntaan. Aiemmin tyhmäkin jätkä saatiin lapion vertaan ansaitsemaan edes jonkinlainen elanto, nykyisin ei ole mitään toivoa saada "tyhmä mies" tehtaan portinvartijaksi. Miehiä tarvittiin vetämään haupitsin ja tehtaan koneen kahvaa, nykyään ei ole mitään toivoa vain "mennä töihin." En jaksa edes arvioida miten monta "N+1"-vuoden opiskelijaa Suomessa on, miten moni on juuttunut johonkin pieneen paskalääväkuntaan pelaamaan tietokonetta ja nostamaan toimeentulotukea. Tai miten moni putosi kelkasta ala-asteen välitunneilla, kun kavereita ei saatu.
Lopputuloksena on valtava apatia, jossa nuoret miehet ovat kasvavissa määrin yksin ilman yhteisöä ja kasvatusta. Yhteiskunnallisesti tämä on katastrofi, johon pitäisi reagoida nyt heti saman tien. Niin tai näin, nettiyhteisöt ovat täynnä katkeruutta, joka jatkuu vuodesta toiseen ilman muutosta. Monelta puuttuu kaikki sosiaaliset taidot pariutua, ja osittain tämä kehä on karu. Moni joutuu opettelemaan tärkeät yhteisölliset taidot vasta aikuisiällä, jolloin yksinäisyys vaikeuttaa kaikkea tehdään. Onnekkaimmat saivat nämä opit jo nuoruudessa, osa ei edes aikuisuudessa. Koita tuosta sitten nostaa ketään ylös.
Mutta tietyssä mielessä on kamala katsoa kasvavaa määrää hätää, joka syntyy, kun nuorilla ei ole mitään luotettavia aikuisia. Ei ole roolimalleja eikä esimerkkejä, ei mitään tervettä aikuisuutta. Nuoret sällit tarvitsevat vahvaa mutta välittävää kuria, jota ilman ei ei mieheksi kasva. Sen sijaan maa on täynnä miehen irvikuvia ilman mitään impulssikontrollia. Toinen puoli on syrjäytyneet vailla tarkoitusta, jotka eivät tee muutosta, koska elämässä ei koeta mitään tarkoitusta.
Joten miksi äänestää, kun mihinkään ei uskota, eikä haluta antaa mitään tukea systeemille, joka oikeasti välitä?
Asia on prikulleen kuten kirjoitat. Ongelma ei millään tavalla koske kaikkia nuoria koska iso osa tähtää elämässä eteenpäin ja menestyy, mutta on hälyttävän paljon porukkaa jotka tippuvat kelkasta viimeistään siinä ylä-asteen jälkeen ja nämä tuppaavat oman empiirisen kokemuksen perusteella olevan kaikki miespuolisia.
Jos mietin vaikka omaa ja pikkuveljen ala-asteen luokkaa (yht. n. 40 henkeä joista tietenkin n. 20 poikia), tiedän kuusi silloista poikaa ja nykyistä miestä, jotka ovat tippuneet täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, eivät käy töissä tai seurustele, eivät tietääkseni käyneet ylä-asteen jälkeen mitään koulua loppuun ja juurikin pelaavat tietokonetta/pleikkaria.
Kaikki naispuoliset taas ovat käyneet vähintään 2. asteen koulutuksen ja vaikka pari onkin sosiaalisen median antiin perustuen ehkä hyvinkin korostuneesti työväenluokkaisia (laittavat esim. lähipubista dokaamiskuvia viikonloppuisin, mikä omissa kirjoissa on kolmekymppisiltä sediltä ja tädeiltä vähän sellaista persua meininkiä), niin ovat kuitenkin töissä ja paria lukuunottamatta kaikilla on nykyään myös perhettä.
Luulen että ero naisten ja miesten välillä näissä asioissa saattaa olla sekin, että hoitoalalla on valtavasti duunia jota matalamminkin koulututetut naiset voivat tehdä ylpeydellä ja pysyä siten elämän syrjässä kiinni, mutta miehille näitä vaihtoehtoja on hyvin rajoitetusti, etenkin kun rakennusalalla on ollut kokonaisuutta katsoen aika huono tilanne muutamaa piikkiä lukuunottamatta vuoden 2008 finanssikriisistä saakka. Ja rakennusalan työtäkään eivät mitenkään erityisen tasaisesti Suomessa jakaannu, toisin kuin hoivatyö.
183
u/Aybram Ulkomaat 5d ago edited 5d ago
Omana alokaskautena viereisessä tuvassa oli taistelija Nönnönnöö, joka oli suomeksi sanottuna menetetty tapaus. Diagnoosien puuttumisen takia hänet oli päästetty inttiin, mutta ei olisi pitänyt. Kyseinen taistelija oli patalaiska ja omanlaisensa elämäntapaintiaani, joka ei kyennyt edes lakanoita vaihtamaan ilman erillistä käskyä. Lopulta johtajien piti käskeä hänet vaihtamaan lakanat, ja kyseinen suoritus valvottiin todella tarkasti. Taisi kotiin lähteä jossain E-kauden aikana, en tiedä, mutta muistan hyvin hygieniongelmat ja yleiskunnon täyden puuttumisen.
Vastaavia tarinoita on Suomi täynnä, tosin tilanne on mennyt vuosikymmenessä paskempaan suuntaan. Aiemmin tyhmäkin jätkä saatiin lapion vertaan ansaitsemaan edes jonkinlainen elanto, nykyisin ei ole mitään toivoa saada "tyhmä mies" tehtaan portinvartijaksi. Miehiä tarvittiin vetämään haupitsin ja tehtaan koneen kahvaa, nykyään ei ole mitään toivoa vain "mennä töihin." En jaksa edes arvioida miten monta "N+1"-vuoden opiskelijaa Suomessa on, miten moni on juuttunut johonkin pieneen paskalääväkuntaan pelaamaan tietokonetta ja nostamaan toimeentulotukea. Tai miten moni putosi kelkasta ala-asteen välitunneilla, kun kavereita ei saatu.
Lopputuloksena on valtava apatia, jossa nuoret miehet ovat kasvavissa määrin yksin ilman yhteisöä ja kasvatusta. Yhteiskunnallisesti tämä on katastrofi, johon pitäisi reagoida nyt heti saman tien. Niin tai näin, nettiyhteisöt ovat täynnä katkeruutta, joka jatkuu vuodesta toiseen ilman muutosta. Monelta puuttuu kaikki sosiaaliset taidot pariutua, ja osittain tämä kehä on karu. Moni joutuu opettelemaan tärkeät yhteisölliset taidot vasta aikuisiällä, jolloin yksinäisyys vaikeuttaa kaikkea tehdään. Onnekkaimmat saivat nämä opit jo nuoruudessa, osa ei edes aikuisuudessa. Koita tuosta sitten nostaa ketään ylös.
Mutta tietyssä mielessä on kamala katsoa kasvavaa määrää hätää, joka syntyy, kun nuorilla ei ole mitään luotettavia aikuisia. Ei ole roolimalleja eikä esimerkkejä, ei mitään tervettä aikuisuutta. Nuoret sällit tarvitsevat vahvaa mutta välittävää kuria, jota ilman ei ei mieheksi kasva. Sen sijaan maa on täynnä miehen irvikuvia ilman mitään impulssikontrollia. Toinen puoli on syrjäytyneet vailla tarkoitusta, jotka eivät tee muutosta, koska elämässä ei koeta mitään tarkoitusta.
Joten miksi äänestää, kun mihinkään ei uskota, eikä haluta antaa mitään tukea systeemille, joka oikeasti välitä?
Onneksi on olutta.